torstai 5. toukokuuta 2011

Lumpeenkukka

Lumpeenkukka



Kuu kultainen meitä tuijottaa,
ihailee, valoonsa upottaa.
Kuuntelee.
Puhumme hiljaa, kuiskimme.
Kuinka toisiamme rakastammekaan ja se kuu,
se nauraa itsekseen, kuulen sen sisälläni kun se hymäilee.
On tyytyväinen kun olemassaolollaan
saa kaksi lumpeenlehteä kiintymään toisiinsa ja yhdessä
synnyttämään kauniin valkoisen lapsen.




sv

1 kommentti: