maanantai 23. toukokuuta 2011

Valo,
ei se joka tuo kirkkautta vaan se joka hehkuu punaisena 
luoden tunnelmaa niille
jotka arvostavat läheisyyttä ja tunnistavat herkkyyden heistä, 
joille se on annettu.
Se joka pimeyteen antaa väriä niin vähän
että näkee vain vilauksen rakastettunsa tutuista kasvoista 
sekä niistä katseista, joita ei sovi jakaa muiden silmien alla sillä ne ovat 
henkilökohtaisempia kuin mikään muu.
Ei se joka syttyy ja sammuu yhtä nopeasti kuin lamppu 
kun lapsi pienillä sormillaan painaa valonkatkaisijaa pelätessään öisin lattian narinaa,
vaan se joka jatkaa palamista omassa sisimmässään johdattaen kantajaansa 
halki elämän antaen voimaa niinä aikoina kun 
toiset eivät sitä pysty antamaan.


-sv

1 kommentti:

  1. Tiedäksä Sessis, että tää on mielettömän hyvä runo...ku luin tuon ihan ajatuksella ilman mitään häiriötekijää, niin tuli semmonen herkkä tunne...onko mun tunnepuoli heräämässä ;)

    VastaaPoista